Haaveista hattuun

Muistan kuinka pikkutyttönä kiertelin suurta painokonetta ja leikin, että painokoneen tilalla olisi osa laivan konehuonetta. Kuinka seilaisin läpi ulapan laivojen mukana, kiertäisin maailmaa. Vielä 15 -vuotiaanakin sisäinen insinöörini kolkutteli, kun kiertelin ja kiipesin painokoneen siltoja. Mietin jopa insinöörin opintoja Raumalla mutta eihän Tampereelta Raumalle lähdetä, saatika sitten Turkuun! Tällöin olin jo kesätöissä samaisessa painotalossa, jossa isäni teki lähes 50-vuoden työuran. Kuten myös työskenteli tai oli työskennellyt vaarini, setäni ja kummisetäni kymmeniä vuosia kesätöistä eläkkeeseen. Se mikä minut erotti edellä mainituista herroista oli, että minulla oli kuulo tallella. Työperäinen meluvamma on mm. lähes kuurouttanut isäni. Eihän vaarikaan ja setä hyvin kuullut. Mikähän kohtalo se oli, että itsestä tuli työhygienian asiantuntija? Näin kai uskaltaa jo todeta. Tosin 20 vuotta myöhässä. Uskon kuitenkin, että tänä päivänä me asiantuntijat toimiemme avulla pystymme vaikuttamaan, että työympäristöt ovat turvallisia kaikille Suomessa.

Sisäinen insinööri aika ajoin kolkuttelee mutta minä löysin maagisen oman ympäristöni. Se ei ollutkaan laiva ja ulappa vaan avaruus. Kun väitöskirjatyössäni sain tutustua avaruusympäristöön työympäristönä, tunsin suurta etuoikeutta. Jälleen kerran mietin, kuinka voisin seilata läpi galaxien kohti Mars planeettaa. Todellisuus oli kuitenkin toinen. Jos mahdollisuus tulisi, tuskin uskaltaisinkaan matkalle. Matkoja kuitenkin tuli, tosin erilaisia. Istuin auton ratin takana usein ja kiisin halki 9-tien kohti Tamperetta ja VTT:n tutkimuskammiota. Myöhemmin lentokoneella Siperian sydämeen Krasnoyarskiin ja lämpimien vesien äärelle Marseilleen mitä uskomattomimpiin tutkimusympäristöihin. Päiväkään en vaihtaisi siitä tutkijan työstä. Minun matkani galaxien välillä päättyi väitökseen marraskuussa 2018.

Nyt kun avaruusaluksesta on sammutettu valot ja väitös on ohitse, on hyvä aloittaa työt puhtaalta pöydältä. Vuosia työhygienian tutkimusryhmässä työskennelleelle siirtyminen maagisesta avaruusmaailmasta terveyden maailmaan on tapahtunut kuin huomaamatta. Onkin hyvä pysähtyä miettimään, onko työssäni jokin muuttunut?

STHS:n verkkosivuilla työhygienia määritellään seuraavasti, ”Työhygienia on toimintaa, joka selvittää fyysisen työympäristön fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia vaaroja ja pyrkii poistamaan ne tai optimoimaan olosuhteet työpaikalla. Työhygieniassa työntekijöiden altistumista selvitetään muun muassa erilaisin mittauksin. Terveysriskien arvioinnin perustana käytetään ohjearvoja.”

Työhygienian ajatusta voi jalostaa muillekin aloilla, kun vain antaa laajentaa ajatusmaailmaa. Tällä hetkellä ajatukseni ovat koko väestössä mutta edelleen toteutan myös työhygienian perustavoitetta eli terveyden ja hyvinvoinnin turvaamista ja sitä kautta koko yhteisön hyvinvoinnin suojelemista. Vaikka itse en siis työhygienian alalla työskentele nyt, seuraan kuitenkin alaa ja STHS:n jäsenten seikkailuja esimerkiksi koulutuspäivien ja tämän blogin kautta. Pidättehän siis ääntä itsestänne, sillä teitä tarvitaan!

Vielä lopuksi haluaisin haastaa seuraavaksi kirjoittajaksi henkilön, joka työskentelee omassa satumaisessa työympäristössään. Kukahan se teistä voisi olla? Niitä ympäristöjähän on, sillä olemmehan koulutuspäivilläkin kuulleet esityksiä aina öljyporauksesta jääkarhuihin! Lopuksi osoitan kiitokseni Suomen Työhygienian Seuralle, sillä STHS osaltaan mahdollisti minun onnistuneen väitöspäivän.

Anniina Salmela
tutkija FT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos