Työhygieenikon rooli teollisuudessa

Julkaistu alunperin toukokuussa 2014
Työyhteisön jäsen? Teollisuudessa toimivan työhygieenikon tehtävien hoitaminen on yksinäisen asiantuntijan työtä yhdessä työyhteisön eri toimijoiden kanssa, ainakin meillä. Tärkein vastuu on laadukkaiden asiantuntijapalveluiden tuottaminen työterveyshuollon käyttöön ja sitä kautta tehtaan työntekijöiden arkeen. Työterveyshuolto on ulkoistettu yksityiselle palvelun tuottajalle ja vaikka kyseessä on Suomen johtava työelämäpalveluiden  tarjoaja, niin työhygienian osaamista heillä ei ole juuri tarjota työn tueksi. Terveysasemalla henkilöstön juuret ovat perinteisesti olleet syvällä tehtaalla ja työympäristön tuntemus huippuluokkaa. Käynnissä oleva sukupolven vaihdos tuo oman murroksensa tähän maailmaan, perehdyttäminen työpaikan asioihin on tehtävä huolella. Työhygienian asiantuntemukselle on kysyntää ja Työterveyslaitos on oman asiantuntemuksen kehityksen kannalta välttämätön yhteistyökumppani.

Tarjolla on monenlaisia rooleja, tietyt tehtävät ovat meidän kulttuurissa jo olemassa ja niissä on helppo olla matkassa. Työympäristön altisteiden ja niiden merkityksen ymmärtävän asiantuntijan rooli on mielenkiintoinen ja haasteellinen tehtävä. Valitettavasti työni painopiste on vahvasti reagoivassa työssä, ”tulipalojen sammuttelua” riittää ja vaatimustaso aikataululle ja mittaamiselle on haastava. Helpoin tapa toimia on omaksua tämä rooli ja priorisoida työt eniten huutavien tarpeen mukaan. Silloin saa parhaan palautteen kentältä.

Työhygieenikkoa ei osata luonnostaan pyytää mukaan kehittämään työympäristöä kovinkaan hyvin, korjaavaa ja kehittävää roolia tarjotaan linjaorganisaation toimesta valitettavan harvoin. Toki työterveyshuollon kanssa tehtävä työpaikkaselvitystyö antaa säännöllisen mahdollisuuden kehittävään työhön kaikilla osastoilla. Työhygieenikon roolin kehittämiseen kohti työpaikan työhyvinvoinnin kehitystyön asiantuntijan roolia ei osata tarjota tukea organisaation sisältä. Se rooli on otettava, toimintamallit on kehitettävä ja vietävä tehtaan kulttuuriin. Tieto-taito työhygieenikon roolin sovittamisesta omaan organisaatioon on tuotava ulkopuolelta.

Linjaorganisaatiolla ovat tuotannolliset ja taloudelliset paineet niskassaan; työympäristön seurantaan, vaikuttavuuden arviointiin ja oikeiden toimenpiteiden tekemiseen heidän pelimerkkinsä ovat rajalliset. Eivätkä tässä jatkuvat YT-neuvottelut ja taantuma auta. Työkuorma kasvaa ja tuotantoon taloudellista hyötyä tuovat toimet painottuvat entisestään yhdessä kustannusten karsimisen kanssa. Viimeisimpien neuvotteluiden yhteydessä meille tehtiin uusi tavoiteorganisaatio ja toimintamalli, odotukset muutoksen tuomasta kehityksestä ovat korkealla. Erilaisia työhyvinvointia parantavia hankkeita meillä on runsaasti menossa, uudet toimintamallit kehittävät meillä työhyvinvointia samalla kun asiat tehdään tehokkaammin ja joustavammin. Hyviä käytäntöjä konsernin sisältä etsitään ja monistetaan. Työhygienian näkyminen osana tätä kehitystä teollisuudessa on haaste, johon on tartuttava. Blogissaan Hannu esitti kysymyksen ”Tarvitsisimmeko lisää johtamiseen vaikuttamista ja riski- että työhyvinvointiymmärrykseen liittyvää pedagogista osaamista vaikuttaaksemme tehokkaasti ja löytääksemme onnellisemman elämän?” Kyllä.

Työhyvinvointikylä -ajattelu on avannut silmäni ja tuonut ideoita myös oman työroolini kehittämiseen. Oman ammattiosaamisen vahvistaminen ja säännölliset kontaktit kollegoiden kanssa ovat välttämättömiä kehitettäessä toimintaa reagoivasta korjaavaan. Ideoista ja ajatuksista on voitava keskustella. Seuran vuosittaiset koulutuspäivät tarjoavat tähän oivan tilaisuuden, mutta taajuus on mielestäni riittämätön. TTL tiedusteli taannoin teollisuuden työhygieenikkojen halukkuutta syventäviin opintoihin, valitettavasti osallistujien vähäisyyden vuoksi koulutusta ei järjestetty. Meitä on teollisuudessa vain kourallinen, joten olisiko pääsy työterveyslaitoksen henkilöstön kanssa samaan koulutukseen meille oivallinen mahdollisuus kehittää osaamistamme? Vastavuoroisesti se olisi myös mahdollisuus tuoda teollisuuden näkökulma ja kommervenkit työterveyslaitoksen asiantuntijoiden käyttöön.

Teollisuudessa työhygieenikko ei voi vajota kehitystyön kannalta näkymättömäksi. Välillä tuntuu, ettei pelkkä asiantuntemuksen tarjoaminen riitä, vaan on tungettava puoliväkisin itsensä mukaan suunnittelutyöhön tai annettava tietoa aktiivisesti työhygienian ja työhyvinvoinnin kannata huomioon otettavista seikoista. Tässä roolissa on vielä paljon kehitettävää. Kehitystyö on käynnistymässä, ensimmäiset viisi vuotta on mennyt perinteisen roolin hoitamisessa, tehtaan tilanteen hahmottamiseen ja asioiden omaksumiseen. Kuudentena vuotena ajatukset ovat painottuneet toiminnan kehittämisen suunnittelemiseen, nyt seitsemäntenä on toiminnan aika. Työhyvinvointikylän vetovoimainen työympäristö on juuri se palvelu, mitä olen tarjoamassa työnantajalleni. Ei sitä toimenkuvassani lue.

Silloin tällöin minulle tulee tiedusteluja linjoja uudistettaessa; ”olemme uudistamassa työpistettä, mitä meidän tulisi ottaa huomioon…”. Sivujuonena on kuitenkin, ”mutta ymmärräthän, että kustannukset on otettava huomioon”. Tosiasia on, että suunnitteluvaiheessa kaikki työhyvinvointiin tehtävät satsaukset ovat edullisia verrattuna jälkikäteen tekemiseen. Huonosti suunnitellut työtilat ja väärin arvioidut altisteet tai arvioimatta jättämiset heijastuvat välittömästi työyhteisön työhyvinvointiin. Prosessin kannalta erinomaisesti toimivasta työpaikasta ei saada hyötyä irti, mikäli altisteet haittaavat työntekijän työsuoritusta. Siinä eivät projektille satelevat kiitokset kustannustehokkaasta työstä pitkälle kanna. Työntekijät osaavat vaatia myös laadullisesti hyviä olosuhteita - perustellusti. Työhygienian asiantuntemus on saatava suunnitteluun mukaan entistä painokkaammin.

Kovasti kiinnostaa millaisiin saappaisiin Sakari Junttila on Perämeren pohjukassa astunut? Haaste on heitetty.

Heikki Hellman
Työhygieenikko eräältä terästehtaalta Pohjanlahden rannalta