Julkaistu alunperin helmikuussa 2013
Työhygienia syntyi teollistumisen myötä. Työhygieniaan kuuluivat olennaisena osana fysikaaliset, kemialliset ja biologiset haittatekijät ja vaikutuksia tarkasteltiin ammattitautien kautta. Työterveyslaitos tilastoi kuitenkin edelleen ilmoitettuja kemiallisten, fysikaalisten ja biologisten tekijöiden aiheuttamia ilmoitettuja ammattitauteja noin 6 000 vuosittain. Meillä on edelleen runsaasti teollisia ja jopa varhaisteollisia työoloja. Haittojen kokemisen kynnys näyttää alentuneen. Olemme huolestuneita asioista, jotka eivät aiheuta ammattitauteja tai näkyviä sairauksia. Huonosti voiminen vaikuttaa työntekoon ja työhyvinvointiin. Sveitsiläinen Michel Guillemin on pohtinut tulevaisuuden työhygieniaa ja hän kiinnittää huomiota riskeihin liittyviin pelkoihin, riskin hallintaan, sosiaaliseen vastuuseen, ja siihen, että työhygienian pitäisi katsoa asioita nykyistä laajemmin. Hän tuo esiin nanomateriaalit, sähkösumun, biologisten tekijöiden uudet ongelmat, psykososiaaliset uhat sekä kemialliset tekijät. Hänen mukaansa kemiallisten tekijöiden prioriteetti säilyy jatkossakin, mutta hän haluaa korostaa edellä mainittuja muita ongelmia. Erityisesti hän nostaa esiin, että psykososiaaliset ongelmat eivät ole pelkästään subjektiivisia ja siksi niiden hoitamiseen tarvitaan myös työhygieenikkoa. Hän tuo esiin, että työhygienian rinnalle tarvitaan talouden, lainsäädännön, johdon, osakkeenomistajien, psykologien ja sosiologien osaamista ja ennen kaikkea yhteistyötä. Myös ympäristönsuojelun ja työsuojelun rajapinta on jäänyt liian vähälle huomiolle. Tämä on samankaltaista ajattelua kuin mitä Suomessa työhyvinvointiajattelu tuo työpaikoille. Uusia haasteita suomalaiselle työhygienialle syntyy mm. pienien pitoisuuksien merkityksen arvioimisesta, puuttuvasta annos-vastetiedosta, vaaraepäilyiden oikeasta arvioimisesta tai yleisemmin kyvystä arvioida poikkeavien työympäristötekijöiden terveydellistä merkittävyyttä. Mitä tehdä niille perinteisille asioille, joille ei ole löydetty hyviä ratkaisuja kuten vaikkapa melu joillakin toimialoilla? Ilmastonmuutos ja lämpöolot ovat esimerkki, millä alueella täytyy tehdä hyvää yhteistyötä fysiologien, lääkäreiden ja työhygieenikoiden kesken, jotta parhaat mahdolliset ratkaisut löydettäisiin työn tehokkuuden ylläpitämiseksi. Meillä on alueita, missä asia voidaan hoitaa halvemmin ja tehokkaammin riskien hallinnan kautta kuin analysoimalla altistumis- ja terveystietoa. Kansallisen ja kansainvälisen työhygienian tason seuraaminen ja uusien ajatusten hakeminen on erityisesti Työterveyslaitoksen työhygieenikoiden tehtävä. Meidän tulisi valita hyviä painopistealueita, kuten esimerkiksi ovat olleet nanomateriaalit, kemialliset tekijät ja sisäympäristötekijät. Työympäristötutkijoiden pitäisi nykyistä paremmin osata arvioida asiat niin kuin ne ovat. Ei liian haittalähtöisesti eikä liian negatiivissävytteisesti. Jaana Venkula on sosiaalipsykologina tuonut näitä näkökulmia esiin hakiessaan työn mielekkyyttä ja motivaatiota. Kaikki työtehtävät ja työympäristöt eivät jatkossakaan ole innostavia tai suurta tyytyväisyyttä tuottavia, mutta jokainen työpaikalla voi kehittää asioita. Vuodet 2012 ja 2013 ovat EU:n työterveys- ja työturvallisuusviraston toimesta nimetty teemavuosiksi otsikolla "Yhteistyöllä riskit hallintaan". Tämän ja muun yhteistyön tuloksena meillä on mahdollisuus saada aikaan Suomessa Euroopan paras työelämä, kuten työministeriön tavoitteessa esitetään. Seuraavaksi haastan pääjohtaja Harri Vainion, joka on pitkään ollut kiinnostunut työhygieniasta. Rauno Pääkkönen, teemajohtaja
0 Comments
Leave a Reply. |
Työhygienian ystävien ajatuksia työhygieniasta.
|